torstai 22. syyskuuta 2011

- [Firman nimi] vaihde.
- Täällä on Matti Meikäläinen, hei. Osaisitteko neuvoa, että kukahan teillä hoitaa rekrytointiasiat?
- Niitä hoitaa Maija Mallikas.
- Voisitteko vielä antaa hänen numeronsa?
- Se on 010...
- Oota ihan hetkinen.

Meni melkein nappiin, mutta lopulta tämä(kin) soittaja sortui sekoittamaan teitittelyä ja sinuttelua. Sitä kuulee todella paljon, myöskin kollegani tekevät sitä aika usein. Itsekin varmasti, mutta koitan välttää sitä niin paljon kuin suinkin mahdollista.

***

- Vaihde, puhelu kääntyy Maija Meikäläisen numerosta.
- Joo, pieni hetki. Tai siis kiitos hei!

***

- [Firman nimi] vaihde.
- Tässä on Aku Ankka, moi. Mulla olis kysyttävää hieman, että miten mun asia etenee siellä teillä. Voisitko yhdistää jollekin, joka asiasta tietää?

Juu, totta kai! Asioitahan voi olla vain yhdenlaisia, joten selvähän se, että osaan yhdistää. Kun aloin esittää jatkokysymyksiä, niin jouduin vääntämään rautalangasta, että mitä ajan takaa ja jouduin muotoilemaan kysymykset uudelleen moneen kertaan ennen kuin sain tarpeeksi kattavan vastauksen. Taisi olla joku hieman yksinkertainen asiakas!

***

- Jätetäänkö soittopyyntö?
- Joo, jätetään vaan. Eli Iines Ankka ja hänellä kyllä on mun... Tai siis 040...

Juuri niin! Saimme vastikään palautetta siitä, että olemme jättäneet soittopyyntöjä ilman numeroa, koska soittaja ei ole sitä halunnut antaa tai on olettanut, että vastaanottajalla on se jo. Niin ei kuulemma saa tehdä, vaikka asiakas sanoisi mitä. En ymmärrä miksi numeron antaminen on joillekin niin vaikeaa. Jos oma numero on niin salainen, niin sitten ei ehkä pidä soittaa mihinkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti