- [Firman nimi] vaihde.
- Oisko teillä ketään tuolla huollon puolella?
- Hetki, ole hyvä.
- Vittusaatanaperkele, taas mä joudun jonoon!
- Anteeksi kuinka?
- Oi, sori! Mä olin vaan äsken jonossa ja sieltä sanottiin aina, et on vielä viis minuuttia jonoa. Onks siel edes ketään paikalla?
- Luuletko ihan tosissasi, että lähtisin yhdistämään, jos tietäisin ettei siellä ole ketään paikalla?
- No se vaan äsken tuntu vähän siltä, ettei siel oo ketään.
- Jonoa en voi ohittaa, mutta odotatko vielä?
- Joo.
- Kiitos oikein paljon!

Kiroilu ei selvästikään ollut tarkoitettu minulle, mutta kun se alkoi heti kun olin sanonut yhdistäväni, niin päätinpä huomauttaa soittajalle, ettei se ollut kovin sovelias temppu. Tuntui kyllä olevan kovin pahoillaan. Ehkäpä hän miettii seuraavalla kerralla hieman, ennen kuin alkaa kiroilla.

***

- Vaihde, puhelu palautuu Matti Meikäläisen numerosta.
- NO EIKS SIEL KUKAAN MUKA VASTAA?!!!
- Ilmeisesti henkilöt on varattuina tällä hetkellä.
- No yhdistä vaikka pääjohtajalle!
- Firman pääjohtajalle?
- Niin!
- Minkälaiseen asiaan liittyy?
- [Asiakaspalveluasiaan].
- Pääjohtaja ei hoida [asiakaspalveluasioita].
- No ei mut pistäis vähän vauhtia tähän, kun ei kukaan vastaa!
- Jos henkilöt on varattuina, niin silloin he ei voi samaan aikaan vastata puhelimeen.
- On se nyt jumalauta jos ei kukaan ehdi puhelimeen!
- Varoitan teitä kielenkäytöstä. Jos kiroilu jatkuu, niin puhelu päättyy tähän.
- Onhan siellä konttorissa muitakin ihmisiä töissä!
- Niin, mutta jos liittyy [asiakaspalveluasiaan], niin niitä hoitaa vain nämä tietyt virkailijat.
- On tää nyt ihmeellistä touhua!
- Yhdistän Mikko Mallikkaalle, hetki ole hyvä.

Viimeisin lauseeni jälkeen yhdistin puhelun pikavauhtia välttääkseni sen, että soittaja alkaa vielä huutaa jotain. Olen melko ylpeä itsestäni, että pystyin hillitsemään kieleni noinkin hyvin. Pysyin täysin rauhallisena koko puhelun ajan, vaikka sydän hakkasi tuhatta ja sataa.